Arki tekee onnelliseksi

Teksti: Virve Järvinen
Kuva: Matti Kolho/Kuvaario

Suomalaiset ovat tutkitusti Euroopan toiseksi onnellisin kansa. Mikä tekee meidät onnellisiksi, sairainakin?

Kun teen tämän asian ja hankin tuon, olen onnellinen. Kenties hetken. Pysyvää onnea ei materialla eikä suorittamisella voi saavuttaa, vaikka markkinamiehet, onnenkauppiaat ja konsultit toista väittäisivätkin.

– Jokaisessa ihmisessä on onnellisuustermostaatti. Ihminen voi olla hetken onnensa kukkuloilla, mutta tunne laantuu vähitellen. Onnellisuus on pikemminkin eräänlaista aaltoliikettä: hiljaista hyrinää ja välillä riemukasta tyrskettä – surun hetkiä unohtamatta, psykoterapeutti Anneli Litovaara miettii.

Täysin väärässä onnenkauppiaat eivät ole: vaikka onnea ei voi ostaa, omaan onnellisuuteen voi vaikuttaa. Onnellisuudesta noin puolet on synnynnäistä, perimässä kulkevaa taipumusta. Tämä taipumus saa osan meistä kokemaan elämänsä miinusmerkkisenä ja osan suhtautumaan siihen pääosin myönteisesti. Noin kymmenen prosenttia onnen tunteesta tulee ulkoisista tekijöistä, kuten taloudellisesta tilanteesta ja asuinpaikasta. Ihminen voi itse vaikuttaa loppuihin 40 prosenttiin kantamalla vastuuta omasta hyvinvoinnistaan.

– Mikään ulkopuolelta tuleva asia tai toinen ihminen ei voi tehdä onnelliseksi. Vanha sanonta ihmisestä oman onnensa seppänä pitää yhä paikkansa. Omaa onnellisuutta voi vahvistaa, jos niin haluaa.

Tasaisen tyytyväinen

Jokaisella ihmisellä on omat onnen aiheensa, mutta itsensä onnelliseksi kokevilla yksilöillä on tiettyjä yhteisiä piirteitä.

– Onnelliset ihmiset eivät leiju onnensa kukkuloilla. Jo onnellisuuden käsite on vaikea, liian suuri ja pörhöinen. Suomalaiset kertovat mieluummin, että he ovat elämäänsä tyytyväisiä kuin onnellisia.

Tyytyväisillä ihmisillä on ympärillään muita ihmisiä, joita rakastaa ja joilta saada rakkautta ja ymmärrystä. Samanhenkisten ihmisten ei välttämättä tarvitse asua saman katon alla: riittää, että tuntee olevansa jollekin tärkeä ja että on joku, jonka kanssa voi vaihtaa ajatuksia.

– Jokaisella on myös tarve kokea elämä mielekkäänä ja merkityksellisenä. Se onnistuu esimerkiksi suuntaamalla omat vahvuudet johonkin itseä suurempaan. Toisten ihmisten tarpeiden huomioiminen on eräs tapa elää merkityksellistä elämää. Vapaaehtoistyötä tekevät harvoin etsivät elämäänsä sisältöä.

Tyytyväisillä ihmisillä on kyky nähdä tulevaisuus valoisana. He luottavat siihen, että elämä kantaa.

– Vaikka ihminen olisi saanut syntymälahjakseen vähemmän myönteisen elämänasenteen, omaa asennetta voi jonkin verran muokata uudelleen. Kiitollisuus on eräs tie myönteisyyteen. Se kääntää ajatukset pois epäonnistumisista ja pettymyksistä. Kiitollinen ihminen osaa arvostaa sitä, mitä hänellä on eikä kurottele tulevaan. Samalla vertailu muihin ihmisiin vähenee ja kateus kaikkoaa.

Sairaus pysäyttää

Sairaana asioiden valoisat puolet helposti unohtuvat ja elämä tuntuu kaikkea muuta kuin merkitykselliseltä.

– Sairaus on vain yksi piirre ihmisessä ja surullista on, jos ihminen antaa sen
määrittää itseään liikaa. Näin hän tekee silloin, jos sairaus saa hänet kokemaan itsensä muita huonommaksi. Tällaisessa tilanteessa voi olla hyvä pysähtyä tarkastelemaan, mitkä asiat elämässä kaikesta huolimatta ovat hyvin tai tyydyttävästi. Mitä asioita sairaus ei ole muuttanut? Yllättävää, mutta totta on, ettei sairaus muuta perimässä saatua elämänasennetta. Myönteisen elämänasenteen perimässään saanut pysyy tutkimusten mukaan myönteisenä vaikka sairastuisikin.

Onnellinen ihminen ei kiellä kritiikittä sairauttaan tai muita ongelmiaan. Hän näkee vaikeudet vaikeuksina, muttei anna niiden lannistaa itseään. Hän erottelee asiat niihin, joihin voi vaikuttaa ja niihin, joihin ei.

– On paljon asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Tällöin on viisainta kehitellä asenne, miten ikävien asioiden kanssa voi tulla toimeen. Vaatii rohkeutta luottaa siihen, että raskasta ylämäkeä seuraa aina helpommin kuljettava alamäki.

– Niin kliseistä kuin se onkin, jokaisessa asiassa on jotain hyvää. Sairaus pysäyttää ihmisen katsomaan elämäänsä uudelleen ja se saa aikaan usein kovan tunnemylläkän: pelkoa, pettymystä ja syyllisyyttä. Ihminen voi harjoitella valitsemaan tunteitaan ja suunnata huomionsa niihin asioihin, jotka antavat voimia. Omia voimavaroja voi lisätä ja päästä tunteidensa kanssa tasapainoon tekemällä konkreettisia, itselle hyvää tekeviä asioita, Anneli Litovaara muistuttaa.