Uniapneetikko voi nukahtaa rattiin

Teksti: Marjo Hentunen
Kuva: Pertti Westergren/Kuvaario

Päiväaikainen väsymys, nukahtelutaipumus ja auto ovat katala yhdistelmä. Pahimmillaan väsymys on usein iltapäivän tunteina ja toisaalta yöllä pitkillä, yksitoikkoisilla ajomatkoilla.

Uniapneaa sairastavalla ylähengitystiet, nielu ja kurkunpää, ahtautuvat nukkuessa joko kokonaan tai osittain. Nämä hengityskatkokset johtavat siihen, että uni ei virkistä, herätessä saattaa särkeä päätä ja päivällä väsyttää.

– Kuorsaus, päiväväsymys, pakonomainen nukahtelutaipumus sekä muistin ja keskittymiskyvyn heikentyminen ovat osa uniapneaa sairastavan elämää, kertoo keuhkosairauksien ylilääkäri Pirkko Brander Hyvinkään sairaalasta. Väsymys voi ilmetä hyvin voimakkaana tai toisaalta lievänä raukeutena aterioinnin jälkeen. Pahimmillaan ihminen saattaa nukahtaa kesken kokouksen, työtehtävien tai autolla ajon. Uniapnea ei ole kuitenkaan sama tauti kuin narkolepsia, jossa ihminen saattaa nukahtaa ilman varoittavaa väsymystäkin. Monet potilaat kertovat, että he tunnistavat, kun väsymys alkaa painaa. Ne, jotka eivät tunnista väsymystään ajoissa, saattavat joutua herkästi kolareihin tai läheltä liippasi –tilanteisiin liikenteessä.

– Monet tosin kertovat, että vasta hoidon aloitettuaan he ovat huomanneet, kuinka väsyneitä he ovat olleetkaan. Väsymykseenkin voi tottua. Kuorsaus hälyttää tutkimuksiin Branderin mukaan läheisten kannattaa huolestua jo silloin, kun jokaöistä äänekästä kuorsausta ja katkonaista hengitystä alkaa esiintyä.

– Kuorsaus on asia, jota asianomainen ei useinkaan itse havaitse. Joskus ihminen saattaa havahtua hengityskatkokseen, mutta nukahtaa pian sen jälkeen, toteaa Brander. Uniapnea piinaa eniten keski-ikäisiä, reilusti ylipainoisia miehiä, mutta joskus ahtaat ylähengitystiet omaava normaalipainoinenkin henkilö voi sairastua.

Oireilevalla uniapneetikolla on jopa seitsemän kertaa suurempi riski joutua onnettomuuteen kuin terveellä henkilöllä. Tutkimusten mukaan 25 prosenttia kaikista liikenne-onnettomuuksista johtuu väsymyksestä. Vaarallisin uniapneaan liittyvä liikenneriski on rattiin nukahtaminen, jolla jo sekuntien kestoisena voi olla liikenteessä kohtalokkaat seuraukset.

– Suurin osa ei onneksi aja koskaan kolaria, mutta ”läheltä piti” –tilanteita sattuu enemmän.

Monet ovat havahtuneet esimerkiksi siihen, että auton rengas viistää tien poskea tai jalkakäytävää. Joku saattaa torkahtaa liikennevaloihin ja havahtua siihen, että perässä tulevat autoilijat soittavat äänimerkkiä.

Uni painaa usein voimakkaana työpäivän jälkeen.

– Joku voi mennä kotiin ja nukahtaa saman tien sohvalle kaukosäädin kädessä tai viimeistään aterian jälkeen.

Jaloittele ajaessasi!

Tervekin ihminen voi torkahtaa tylsissä tilanteissa, kuten monta tuntia kestävien luentojen aikana.

– Tutkimuksiin kannattaa hakeutua silloin, jos alkaa nukahdella tilanteissa, joissa ei periaatteessa pitäisi nukahtaa.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi lukeminen, television katselu, autossa matkustajana istuminen, syömisen jälkeen pöydässä istuminen tai toisen ihmisen kanssa keskustelu, kuvailee Brander.

Väsyneenä ei pidä koskaan istahtaa ratin taakse. Jos epäilee ajokykyään, kannattaa pitkillä matkoilla suosia julkisia kulkuneuvoja, kuten junia. Samalla voi keskittyä rentoutumiseen ja maisemien ihailuun.

Jaloittelutaukoja kannattaa pitää autolla ajaessa riittävän usein. Ei kannata ajatella, että kun ajan vielä tämän pätkän, olen nopeammin perillä.

– Jo lyhyt jaloitteluhetki ulkona virkistää ja parantaa keskittymiskykyä. Jotkut saattavat myös nukkua nokkaunet ennen ajamista. Uniapnea on kuitenkin siitä viekas tauti, että väsymyksen voimakkuus ei ole aina yhteydessä onnettomuusriskiin.

– Kaikki vakavaa uniapneaa sairastavat eivät kärsi voimakkaasta väsymyksestä ja toisaalta suhteellisen lievässäkin sairaudessa väsymys voi olla melko voimakasta. Uniapnean vaikeusastetta tutkittaessa on havaittu, että vain puolessa tapauksista uniapnean vaikeusaste oli yhteydessä onnettomuuksien esiintymiseen.

Hoito on tehokasta

Uniapneassa on usein kysymys kehnon nukkumisen, vuorotyön ja aterioinnin paletista. Monilla potilailla ylipaino on kertynyt vatsan alueelle. Uniapneaa voidaan onneksi hoitaa tehokkaasti.

– Jos ylipainoa on kertynyt, tehokkain keino on laihduttaminen. Jo pieni, viiden prosentin keventyminen saattaa vähentää yön aikaisia hengityskatkoja. Koska painonhallinta on pitkäjänteistä puuhaa, ehtii CPAP-hoito useimmiten hätiin nopeammin. Tämä on tärkeää erityisesti henkilöille, jotka joutuvat ajamaan autoa, Brander kuvaa.

CPAP- eli ylipainehengityshoito pitää ahtaan nielun avoinna öisin, jotta hengityskatkoja ei tulisi. Tällöin uni syvenee ja muisti ja keskittymiskyky paranevat. Maskia pidetään kasvoilla joka yö.

Hoitoa saavilla päiväväsymys vähenee ja riski joutua onnettomuuteen laskee.