Motoriikka-Miikan keho kertoo tarinoita
Teksti: Sari Sakala
Kuvat: Mauri Ratilainen
Suomen Talent-kisan joulukuussa voittanut Miikka Mäkelä haluaa tuoda iloa, naurua ja liikunnan riemua lapsille. Välineenä hän käyttää omaa kehoaan, jolla voi mainiosti myös kommunikoida.
Miikka Mäkelä seisoo päällään sohvan päällä ja kysyy: – Kävisikö vaikka näin? Valokuvaaja on pyytänyt häntä näyttämään jotain temppuja, ja nehän eivät Miikalta lopu. Mies on taipuisuudessaan kuin purukumia, samalla vaikuttaa siltä, etteivät painovoiman laitkaan koskisi häntä. Tikkaiden varassa kehoaan kannatellessaan hän näyttää lähes lentävän.
Vielä hieman temppuilua pyörällä ja kuvaaja on saanut, mitä haluaa. Voimme keskittyä juttelemaan Miikka Mäkelän kanssa siitä, miksi olemme tänään täällä. Silloin on aloitettava puhumalla hänen alter egostaan, Motoriikka-Miikasta.
Motoriikka-Miikka oli se hassunhauska nuori mies, joka kehon ja naamaan vääntelemisellään kuvitti laulunsanoja TV:ssä, viime syksyn Talent Suomi -kilpailussa. Ja hyvin kuvittikin, sillä voitti koko kilpailun. Tanssia, mimiikkaa ja akrobatiaa sekoittavilla, omantakeisilla numeroillaan Motoriikka-Miikka on noussut kaiken ikäisten suosikiksi. Samalla hän on tullut luoneeksi uudenlaisen taide- ja liikuntamuodon.
– Esitykseni yhdistää ne viisi elementtiä, jotka ovat minulle tärkeitä: musiikki, liike, sanat, esiintyminen ja komiikka, hän kuvailee. Liikunnanopettajaksi valmistunut Miikka Mäkelä opiskelee tanssipedagogiikkaa Teatterikorkeakoulussa. Jos kasvamaan päin oleva keikkatahti ei sotke suunnitelmia, pitäisi hänestä kahden vuoden kuluttua valmistua myös tanssinopettaja. Miikka on tuntenut Hengitysliiton jo pitkään. Hän on työskennellyt hengityssairaiden lasten kurssiohjaajana Hoikan kuntoutuskeskuksessa jo viitenä kesänä. Motoriikka-Miikan hahmon myötä yhteistyö on alkanut syventyä. Motoriikka- Miikka tullaan näkemään liiton kampanjoiden ja yleisötapahtumien väripilkkuna tulevina vuosina.
Musiikki
– Kaikki oikeastaan lähti musiikista. Lapsena soitin pianoa ja lauloin. Liikuntaopintojen aikana näin, kun luokkakaverini esiintyi tanssiesityksessä. Silloin ajattelin, että tämä on minun juttuni: tanssissa yhdistyy musiikki ja liike. Vuonna 2005 menin Jyväskylän tanssiopistoon, missä harrastin katutanssia, nykytanssia ja aikuisbalettia.
Liike
– Lapsena en juuri muuta tehnyt. Minä ja toinen veljistäni olimme molemmat tosi liikkuvaisia, isä kuskasi meitä uimahallin ja laskettelurinteen välillä, äiti kävi futispeleissä kannustamassa. Kotona kävimme vain syömässä, tekemässä läksyt ja sitten lähdettiin liikkumaan. Silti en ole tuntenut olevani mikään urheilija. Jalkapallo alkoi jossain vaiheessa tuntua vakavalta ja ehkä vähän liian maskuliiniselta, nyt kun jälkeenpäin miettii. Kaikkea on tullut monipuolisesti tehtyä, en ole jumittunut mihinkään lajiin, vaan aina on löytynyt uusia juttuja.
– Liikunnan ammattilaisena on tietysti helppo sanoa, että liikkukaa, mutta on itsellänikin välillä sellainen olo että en jaksaisi lähteä liikkumaan. Pitää vaan lähteä mahdollisimman pienestä liikkeelle.
Arkiliikunnasta on helppo aloittaa. Hyvä liikuntasuoritus on sekin, että kävelee portaat. Voi myös kehitellä kaikenlaisia leikkejä. Esimerkiksi kun aloitin tanssia, kehitin leikin, jossa samalla kun pesin hampaita sähköhammasharjalla seisoin yhdellä jalalla relevé-asennossa. Tai TV:tä katsoessa voi venytellä. Tai sijoittaa sen ylösalaisin ja seisoa päällään!
– Sairaus ei saisi olla mikään este liikunnalle. Kaikille on varmasti olemassa joku liikuntamuoto sadoista eri vaihtoehdoista, oli sitten astma tai vaikka ei jalkoja ollenkaan. Helppohan on tietysti sanoa, kun on terve keho. Olen miettinytkin monesti, mitä tekisin jos menettäisin osan kehoani. Jollakin tapaa haluaisin liikkua ja pärjätä.
– Ihminen on kuitenkin luotu liikkumaan. Sen takia minua vähän huolestuttaa tietynlainen passiivisuus nyky-yhteiskunnassa. Rakennetaan mahdollisuudet mennä hissillä ja rullaportailla ja kaikkea mahdollista, ettei tarvitse käyttää omaa kehoaan. Keho tunnetaan enää vaivojen kautta, ja niihin tarjotaan vain pilleriä hoidoksi. Tällainen medikalisaatio antaa tilaa sille, että ihminen vieraantuu omasta kehostaan, eikä enää osaa kuunnella sitä.
– Joulun alla menoa hidasti pitkittynyttä yskä, joka on vaivannut syksystä asti. Olen käynyt lääkärissä pari kertaa ja sain avaavaa astmalääkettä, jolla se on lähtenyt aika hyvin. Jos yskä ei nyt alkuvuodesta laannu kokonaan, pitäisi mennä astmatesteihin.
Esiintyminen
– Itselläni kehollinen ilmaisu lähti tanssista, ja se on kehittynyt siitä eteenpäin. Tanssi ei ole mitään rajattua, vaan sitä voi viedä moneen suuntaan. Talentin finaaliesityksessä yhdistelin kaikenlaista mitä olen tehnyt: oli volttia, ajelin vähän pyörällä ja väänsin naamaa, eli aika iso otos siitä mitä kropalla voi tehdä. Mitään miimikon koulutusta minulla ei ole, teen tätä juttuani tanssijan valmiuksilla. Komiikka
– Yleisönä olevien lasten riemu on palkitsevaa. Olen kuullut, että lapset ovat nyt innostuneet käyttämään kehoaan uudella tavalla, ja harjoittelevat liikkeitä peilin edessä. Jos vain saan kannustettua lapsia ja nuoria liikkumaan, voin ikään kuin toteuttaa liikunnanopettajan missiota median kautta. Teen mielelläni hyväntekeväisyyttä, koska haluan tuoda naurua ja hyvää meininkiä, ja siinä ohessa liikunnan iloa myös Hengitysliiton tapahtumiin.