Historia

Hengitysliiton historiaa - jotain uutta, jotain kaunista.

Hengitysliitto Helin juuret ovat 1940-luvun tuberkuloosiparantoloissa. Tuberkuloosipotilaiden Liittona toimintansa aloittanut järjestö on 70-vuotisen taipaleensa aikana kehittynyt nykyaikaiseksi sosiaali- ja terveysjärjestöksi.

Kiljavannummen parantolassa olevat potilaat, joita monet basillikauhuiset vierastivat, perustivat 25.5.1941 Tuberkuloosipotilaitten Liitto - Tuberkulospatienternas Förbund r.y:n. Liiton syntysanat lausui diplomi-insinööri Tenho Lassila, josta tuli myös liiton ensimmäinen puheenjohtaja.

Lassila kuvaili kevään aatteen syntymistä omassa parantolassaan:
"Oli tammikuun kirpaisevan kylmät loppupäivät menossa, kun tämä aate, luultavasti ilmassa leijailevien, auringossa välkehtivien lumikiteiden kantamana saapui Kiljavan lakeudelle. Se saapui tänne Jukolaan niiden samojen vaarojen ylitse, joilla aikoinaan suuren mestarimme Kiven mielikuvituksessa kuolemattomat Jukolan veljekset kamppailivat. Aatetta pohdittiin vakaalla innostuksella mies mieheltä ja kaikki yhdessä. Kaikki tunsimme heti vaistomaisesti, että nyt oli tulossa jotain uutta, jotain kaunista."

Tenho Lassila sanoi uuden liiton toimintaperiaatteiden lepäävän kahden pilarin päällä. Ensimmäinen on kristillisen lähimmäisenrakkauden, veljeyden, toveruuden, auttavaisuuden ja yhteenkuuluvaisuuden aate; toinen on omatoimisuus.

Tavoitteena ennakkoluulojen nujertaminen

Liiton tarkoitus oli toimia yhdyssiteenä Suomen tuberkuloosiparantoloitten ja sairaaloiden paikallisten potilasyhdistysten, kannatusyhdistysten sekä jäsentensä ja kannatusjäsenten välillä. Liiton tuli avustaa yhdistysten perustamista sekä ohjata niiden toimintaa ja järjestää kokous-, esitelmä- ja juhlatilaisuuksia sekä harjoittaa kaikkea mahdollista suullista ja kirjallista valistus- ja kasvatustyötä.

Toiminnassa oli kolme keskeistä päämäärää. Oli harjoitettava määrätietoista valistustoimintaa sitkeiden ennakkoluulojen nujertamiseksi. Oli löydettävä sopivia työpaikkoja ja perustettava työtä tarjoavia laitoksia. Oli myös autettava niin henkisesti kuin aineellisestikin kohtalotovereita, jotka omista yrityksissään huolimatta joutuivat taloudelliseen ahdinkoon.

Tammikuussa 1945 perustettiin Koti ja Terveys -lehti. Seuraavana vuonna lehden nimeksi muutettiin Jousi ja vähitellen se kehittyi yhä monipuolisemmaksi runoja, novelleja ja yleissivistäviä kirjoituksia sisältäväksi lukemistoksi.

Vuonna 1946 pidetyssä liittokokouksessa järjestön uusi nimi hyväksyttiin. Uudeksi nimeksi tuli Tuberkuloosiliitto r.y.

Vuosina 1948-1981 aikana toiminnanjohtajana oli Kalevi Vatanen. Tämän jälkeen hän oli liiton puheenjohtaja 1981-1987 ja sen jälkeen kunniapuheenjohtaja.

Uusia lääkkeitä, uusia päämääriä

1950-luku merkitsi tuberkuloosin hoidossa todellista käännekohtaa. Uusina lääkkeinä saatiin käyttöön streptomysiini ja para-aminosalisyylihappo ja isoniatsidi. Nämä lääkkeet korvasivat nopeasti aikaisempia hoitomenetelmiä ja jo muutamassa vuodessa uusista lääkkeistä oli tullut tehokkaita aseita taistelussa pelottavaa kansansairautta vastaan.

Liiton jäsenmäärä tuolloin oli 30 000 henkilöä. Vuonna 1950 liitto alkoi julkaista jäsenkuntansa sisäistä jäsenlehteä, jonka nimeksi tuli myöhemmin, vuonna 1961, Silmu.

Vuonna 1969 liiton nimi jälleen muuttui. Nimeksi valittiin Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaisten Liitto - Tuberkulos- on Lunghandikappades Förbund r.y. Vuosikymmenen vaihteessa tuberkuloosiin sairastui Suomessa vuosittain vielä yli 5000 henkilöä.

Tuberkuloosi- ja Keuhkovammaisten Liitto -nimi todettiin liian pitkäksi ja se lyhennettiin vuonna 1975 muotoon Keuhkovammaliitto r.y. - Lungskadeförbundet r.f.

Vuonna 1977 alettiin liitossa kampanjoida puhtaan ilman puolesta. Liiton pyrkimyksenä oli saada aikaan ilmansuojelulaki. Lakiesitys annettiin eduskunnalle vuonna 1981. Vuoden 1984 lopussa jäsenmäärä ylitti 40 000 ja yhdistyksiä oli 81.

Lokakuun 17. päivänä 1984 liitto järjesti ensimmäisen kerran "Päivä ilman tupakkaa" - kampanjan. Tätä kampanjaa jatkettiin vuosikaudet eteenpäin.

Vuoden 2000 toukokuussa liitto muutti jälleen nimensä. Uusi nimi on Hengitysliitto Heli ry - Andningsförbundet Heli rf. Samaan aikaan myös Silmu-lehden nimi muutettiin nimeksi Hyvä Hengitys. Vuonna 2010 lehden nimeksi tuli Hengitys-lehti. Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa kaikille jäsenille. Vuonna 2010 liitossa on 100 jäsenyhdistystä ja jäsenmäärä on 40 000. Suurin osa jäsenistä sairastaa astmaa, tuberkuloosia sairastaa enää vain noin kymmenen prosenttia jäsenistöstä.

Helin oppilaitokset

Tuberkuloosin parantolahoito turvattiin vuonna 1948 tuberkuloosilailla. Laki ei kuitenkaan mahdollistanut parantolahoidon jälkeen tarvittavaa fyysistä ja henkistä kuntoutusta. Parantoloissa olleiden toipilaiden koulutustarve oli myös ilmeinen, sillä pitkät hoitoajat aiheuttivat niin tiedollisen että taidollisen jälkeenjäännin.

Hoikan opisto aloitti toimintansa syksyllä 1952. Työohjelmassa olivat mm. yhteiskuntaoppi, historia, maantieto, äidinkieli, kasvatusoppi, uskonto, luonnontieto, erilaiset käsityöt ja askartelut.

Hoikan opisto ehti myös olla osa Hoikan koulutus- ja kuntoutuskeskusta. 

Liperin ammattioppilaitoksessa aloitettiin ammattikoulutus vuonna 1947. Toiminnan alussa annettiin opetusta metalli-, sähkö- ja puutyölinjoilla. Myöhemmin toiminta laajeni sähkö ja auto-osastoilla. Paikka tunnettiin jonkin aikaa myös Kaprakan ammatillisena koulutuskeskuksena.

Merikosken ammattioppilaitoksen ensimmäinen lukuvuosi alkoi 7.10.1957. Koulussa toimi 2-vuotinen toimistopiirtäjälinja, 2-vuotinen korjausmieslinja ja 1-vuotinen toimistotyöntekijän linja.

Paikka tunnettiin myös nimellä Merikosken ammatillinen koulutuskeskus. 1.8.2007 Merikosken ja Kaprakan ammatilliset koulutuskeskukset sekä Hoikan opisto yhdistyivät Ammattiopisto Luoviksi.

Kuntoutuskeskukset

Merikosken työklinikka perustettiin vuonna 1965 ja se on yksi Suomen vanhimmista työklinikoista.

Laajennusten ja useiden nimenmuutosten jälkeen vuonna 1989 työklinikka ja myös toimivankuntoutuslaitoksen toiminta yhdistettiin ja nimeksi tuli Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus. 1.2.2007 alkaen Merikosken kuntoutus- ja tutkimuskeskus on toiminut nimellä Verve.

Anttolan kuntoutuslaitoksen suunnitelmat aloitettiin 1970-luvulla ja 1981 voitiin aloittaa kuntoutuspalveluiden tarjoaminen. Nykyisin kuntoutuskeskus tunnetaan nimellä Anttolanhovin kuntoutus- ja tutkimuskeskus. Anttolanhoviin kuuluu nykyisin myös Anttolanhovin hotelli-ravintola.

Liperin ammattioppilaitoksen yhteyteen perustettiin vuonna 1973 fysikaalinen kuntouttamislaitos, joka tunnetaan nykyisin nimellä Kaprakan kuntoutuspalvelukeskus.

Hoikan fysikaalinen hoitolaitos aloitti toimintana vuonna 1977 ja nykyisin se kuuluu osana Hoikan koulutus- ja kuntoutuskeskukseen.

Vuonna 2009 Kaprakan ja Hoikan kuntoutuskeskukset yhdistyivät Verveen.

Työkeskustoiminta

Syksyllä 1948 liitto teki tutkimuksen, jonka tuloksena havaittiin, että tuberkuloosin sairastaneiden oli vaikea työllistyä. Suojatyötoiminta on monitahoista ja vaatii joustavaa, kokeiluun ja muutokseen sopeutuvaa toimintaa. Osalle työntekijöistä suojatyö oli ammatillista koulutusta, osalle se oli ammatillisen kuntoutuksen jatke.

Vuoden 1975 lopussa Keuhkovammaliiton organisaatioon kuului 12 työkeskusta. Vuonna 2010 liitolla on viisi työkeskusta, jotka ovat: Kotelotyö, Kovak Oy, Mikemet Oy, Sytyke sekä Warkop Oy.

Helin puheenjohtajat

1941-1943
Tenho Lassila, dipl.ins.

1946-1953
Edvard Pesonen, kansanedustaja

1954-1965
Ilmari Tammisto, yliopettaja

1966-1981
Tauno Laes, ylilääkäri

1982-1987
Kalevi Vatanen, sosiaalineuvos

1988-1990
Henry Dahlberg, sosiaalineuvos

1991-1993
Antti Kulmala, professori

1994-1995
Kaj Bärlund

1996-2002
Antti Kulmala

2003-2008
Henrik Riska

2009-
Hannu Puolijoki